OHO!

ja hups, on mennyt ihan luvattoman kauan kun olen viimeksi tänne kuulumisia kirjoitellut. Jonkun sähkökatkoksen takia täältä blogista on hävinny lähestulkoon kaikki kuvat. Voi tovi vierähtää kun alan noita kuvia metsästämään ja on varsin todennäköistä etten kaikkia edes saa, tai muista mikä kuva missäkin on ollut :(

Kesä (mikä kesä?!?) meni koiranäyttelyissä kierrellessä, kiitos Tiinalle seurasta ja suuresta avusta mm. Joensuussa, Kuopiossa ja Lammilla! Bertalle ja Myylle ei nyt mitään ihan hirvittävän suurta mainetta ja menestystä tullut, mutta kokemusta saatiin taas paljon. Bertan edellisestä pentueesta Esko (Sinetan Definition) ja Muro (Sinetan Delikatess) kävivät myös näyttelyissä ja pärjäsivät erittäin hienosti, ottaen huomioon nuoren ikänsä! Lammilla Esko oli ROP pentu ja Kouvolan näyttelyssä Esko oli junioriluokan ERI 1, SA. Murolla meni Lammin näyttely harjoitellessa ja Kouvolassa Muro oli junioriluokan 3 EH, mutta esiintyi jo paljon paremmin. Ensi vuonna sitten taas palaamme kehiin!
Myyn sisko Sera oli tänä kesänä erikoistunut varasertien keräilyyn, mutta kyllä Serbuskalle vielä niitä sertejäkin tulee. Mutta hienosti Sera on päässy paras narttu sijoituksille! Ja vielä SUUREN SUURI KIITOS kaikille kasvattiemme omistajille kun olette tuoneet koirianne näyttelyihin!!!!

Kuvia Kuopiosta

Bertta Väinölänniemessä

Bertta Rönön sillalla

Tiina ja Sera Rönön sillalla

Ja sitten hieman ikäviä uutisia. Meillä oli tarkoitus astuttaa Myy nyt syksyllä, mutta suunnitelmat menikin nyt ainakin toistaiseksi jäihin. Käytin Myyn siskon silmätarkastuksessa ja otin Myyn samalla mukaan. Myyn silmätarkastus oli vielä voimassa, mutta ajattelin että jos Myyllä tehdään vielä ensi vuonna toiset pennut, niin minun ei tarvitse sitä erikseen viedä tarkastettavaksi. No niinhän siinä kävi, että Myy sai tuomion: kortikaalinen katarakta, eli siis kaihi! No minä olin aivan ymmyrkäisenä, koska tätä en todellakaan osannut odottaa. Käytin Myyn vielä toisella eläinlääkärillä, koska halusin asiasta vielä toisen mielipiteen. Sillä Myyn sisarukset on kaikki tarkastettu ja todettu terveiksi sekä Myyn vanhemmat. Toinen eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä ei olisi kaihi vaan PHTVL. No toisaalta onni onnettomuudessa että Myytä ei keretty astuttaa. Nyt sitten odottelemme josko pääsisimme Myyn kanssa kennelliiton silmäpaneeliin, jotta saisimme asialle varmistuksen.

Ja takas iloisiin aiheisiin. Koska Myyn jalostuskäyttö on suuri? Niin totesimme äitini kanssa että jos meinaamme vielä jatkaa kasvattajina niin tarvitsemme Muron lisäksi toisen jalostuskoiran. Meidän onneksemme Sanderfieldin kenneliin oli syntynyt 18.8.2012 pentue lupaavasta yhdistelmästä. Ja niin asiaa pohdittuamme äitini ja pentujen kasvattajan Tessan kanssa päätimme että jos siellä olisi meille sopiva narttu, niin ostaisimme sen. Ja niin meille sitten muutti Tuittu eli Sanderfield You Can't Hurry Love (i. Winetta Fame And Fortune e. Hjohoo's Hjo Give Love To My Life). Tuittu on nimensä mukaisesti hyvin vauhdikas, itsepäinen, mutta aivan valloittava vauhti-patteri. Jarmo jo epäili että Tuitussa ei ole lainkaan OFF-nappulaa, mutta kyllä se sitten onneksi löytyi :D Niin ja kiitos erityisesti Minjalle, joka oli äitinsä kanssa mukanani kun hain Tuitun. Minja lauloi, kertoi satuja ja teki taikatemppuja Tuitulle, joten automatka uuteen kotiin sujui hyvin rauhallisesti.

Bertta ja Myy ovat olleet Tuitun saapumisesta hieman ihmeissään. Alkushokin jälkeen Myy on ajoittain leikkinyt Tuitun kanssa, Bertta taas on lukenut Tuitulle lakia ja ilmoittanut että leikkii vain jos huvittaa, mutta turha on yrittää yllyttää, EI ONNISTU! Mutta noin yleisesti ottaen Bertta ja Myy on ottanut Tuitun tulon ihan hienosti. Ja meidän huusholliin on tullut kertaheitolla menoa ja meininkiä ja hyvästi aamulöhöilyt!