BLOGI SIIRTYNYT OSOITTEESEEN: http://sinetan.vuodatus.net/

Korviini kantautui että kasvattimme Eskon (Sinetan Definition) lopettaminen, on aiheuttanut kauheita spekulointia lopettamisen syystä. No on kai tämä myös osittain omakin syyni kun en tajunnut että facebookiin laittamani päivitys aiheuttaisi moista spekulointia, täytynee ensi kerralla muistaa kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. Olen kyllä kaikille asiasta kysyneille, kertonut tämän Eskon epäonnisen tapahtuman, mutta jotta ihmiset voivat lopettaa spekuloimisen (sillä tähän ei liity mitään salailua tai hämärää) niin tässä on syy miksi Esko jouduttiin lopettamaan.

Esko loukkasi polvensa tapaturmaisesti, jonka seurauksena polvesta meni kierrukka ja ristisiteet. Tosin ensimmäinen eläinlääkäri joka Eskon tutki diagnosoi Eskolle patella luxation, joka sitten tarkemmissa tutkimuksissa selvi vääräksi diagnoosiksi. Eskon polvi leikattiin mutta riesaksi tuli tulehdus leikkaushaavaan. Leikkauksen jälkeinen aika ei ollut helppoa eläväiselle cairnille, Eskon täytyi olla mahdollisimman minimaalisella liikkumisella, myöskin sisällä. Kävin itsekin katsomassa Eskoa ja kaikesta huolimatta vaikutti siltä että paraneminen eteni hitaasti mutta varmasti.
Mutta sitten tilanne muuttuikin aivan täysin...

Eräänä päivänä Esko pääsi karkuun ja lähti juoksemaan luullen kai olevansa täysissä cairnivoimissaan. Karkumatka loppui lyhyeen Eskon tehdessä stopin, jonka seurauksena Eskon sääriluu meni polvileikkauksessa laitettujen ruuvien kohdalta poikki. Sääriluu olisi ollut leikattavissa, mutta valitettavasti Eskon huono tuuri jatkui...

Eskolla todettiin sairaalabakteeri, mikä selitti miksi antibiootit eivät täysin tehonneet haavan tulehdukseen. Eläinlääkäri myös kertoi että bakteeri voi myös tarttua ihmisiin. Tämän takia Esko ei olisi voinut enää palata kotiinsa koska perheessä oli diabeetikkolapsi. Bakteeri olisi ollut aivan liian suuri riski perheen lapselle. Tämän kuultuani kiiruhdin Eskoa hoitavan eläinlääkärin luokse koska halusin keskustella hänen kanssaan. Eläinlääkäri kertoi että olisi erittäin todennäköistä, että Esko tulisi aina kantamaan (esim. suun limakalvoilla) tuota bakteeria. Olisi myös ollut oletettavaa että säären leikkauksessa bakteeri olisi levinnyt myös uuteen leikkaushaavaan, joka olisi varmasti vaikeuttanut haavan paranemista. Omistajien ja eläinlääkärin kanssa mietimme eri vaihtoehtoja. Mistä Eskolle olisi löytynyt koti, jossa kukaan ei koskaan sairastuisi vakavasti tai joutuisi mihinkään leikkaukseen? Uudet omistajat joutuisivat myös olemaan varuillaan ettei Esko tartuttaisi bakteeria heille tai heillä kyläileville vieraille. Kaikkia vaihtoehtoja pähkittyämme päätös oli selvä, mutta silti niin kovin raskas; Esko lopetetaan. Tässä tilanteessa vain oli liian paljon epävarmoja asioita ja hyvin vähän toivoa siitä että ehkä joskus Esko olisi päässyt bakteerista eroon. Viimeiset jäähyväiset olivat raskaat. Esko ei jaksanut kuin muutaman kerran heilauttaa häntäänsä kun menin sen viereen. Mutta edes pienen lohdun tuo ajatus siitä että nyt Esko voi tuolla jossain taas olla cairni ja pilke silmäkulmassaan kirmailla täydellä vauhdilla vailla mitään kipuja ja bakteereita.

Haluan erityisesti kiittää Eskon perhettä Jonnaa, Akia ja lapsia; Annoitte Eskolle aivan ihanan ja rakastavan kodin, Kiitos! Ja lopuksi vielä kiitokset Akin vanhemmille Eskon hyvästä hoitamisesta!

Esko 18.11.2011-17.12.2012

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

ja hups, on mennyt ihan luvattoman kauan kun olen viimeksi tänne kuulumisia kirjoitellut. Jonkun sähkökatkoksen takia täältä blogista on hävinny lähestulkoon kaikki kuvat. Voi tovi vierähtää kun alan noita kuvia metsästämään ja on varsin todennäköistä etten kaikkia edes saa, tai muista mikä kuva missäkin on ollut :(

Kesä (mikä kesä?!?) meni koiranäyttelyissä kierrellessä, kiitos Tiinalle seurasta ja suuresta avusta mm. Joensuussa, Kuopiossa ja Lammilla! Bertalle ja Myylle ei nyt mitään ihan hirvittävän suurta mainetta ja menestystä tullut, mutta kokemusta saatiin taas paljon. Bertan edellisestä pentueesta Esko (Sinetan Definition) ja Muro (Sinetan Delikatess) kävivät myös näyttelyissä ja pärjäsivät erittäin hienosti, ottaen huomioon nuoren ikänsä! Lammilla Esko oli ROP pentu ja Kouvolan näyttelyssä Esko oli junioriluokan ERI 1, SA.  Murolla meni Lammin näyttely harjoitellessa  ja Kouvolassa Muro oli junioriluokan 3 EH, mutta esiintyi jo paljon paremmin. Ensi vuonna sitten taas palaamme kehiin!
Myyn sisko Sera oli tänä kesänä erikoistunut varasertien keräilyyn, mutta kyllä Serbuskalle vielä niitä sertejäkin tulee. Mutta hienosti Sera on päässy paras narttu sijoituksille! Ja vielä SUUREN SUURI KIITOS kaikille kasvattiemme omistajille kun olette tuoneet koirianne näyttelyihin!!!!

Kuvia Kuopiosta


Bertta Väinölänniemessä

Bertta Rönön sillalla


Tiina ja Sera Rönön sillalla

Ja sitten hieman ikäviä uutisia. Meillä oli tarkoitus astuttaa Myy nyt syksyllä, mutta suunnitelmat menikin nyt ainakin toistaiseksi jäihin. Käytin Myyn siskon silmätarkastuksessa ja otin Myyn samalla mukaan. Myyn silmätarkastus oli vielä voimassa, mutta ajattelin että jos Myyllä tehdään vielä ensi vuonna toiset pennut, niin minun ei tarvitse sitä erikseen viedä tarkastettavaksi. No niinhän siinä kävi, että Myy sai tuomion: kortikaalinen katarakta, eli siis kaihi! No minä olin aivan ymmyrkäisenä, koska tätä en todellakaan osannut odottaa. Käytin Myyn vielä toisella eläinlääkärillä, koska halusin asiasta vielä toisen mielipiteen. Sillä Myyn sisarukset on kaikki tarkastettu ja todettu terveiksi sekä Myyn vanhemmat. Toinen eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä ei olisi kaihi vaan PHTVL. No toisaalta onni onnettomuudessa että Myytä ei keretty astuttaa. Nyt sitten odottelemme josko pääsisimme Myyn kanssa kennelliiton silmäpaneeliin, jotta saisimme asialle varmistuksen.

Ja takas iloisiin aiheisiin. Koska Myyn jalostuskäyttö on suuri? Niin totesimme äitini kanssa että jos meinaamme vielä jatkaa kasvattajina niin tarvitsemme Muron lisäksi toisen jalostuskoiran. Meidän onneksemme Sanderfieldin kenneliin oli syntynyt 18.8.2012 pentue lupaavasta yhdistelmästä. Ja niin asiaa pohdittuamme äitini ja pentujen kasvattajan Tessan kanssa päätimme että jos siellä olisi meille sopiva narttu, niin ostaisimme sen. Ja niin meille sitten muutti Tuittu eli Sanderfield You Can't Hurry Love (i. Winetta Fame And Fortune e. Hjohoo's Hjo Give Love To My Life). Tuittu on nimensä mukaisesti hyvin vauhdikas, itsepäinen, mutta aivan valloittava vauhti-patteri. Jarmo jo epäili että Tuitussa ei ole lainkaan OFF-nappulaa, mutta kyllä se sitten onneksi löytyi :D Niin ja kiitos erityisesti Minjalle, joka oli äitinsä kanssa mukanani kun hain Tuitun. Minja lauloi, kertoi satuja ja teki taikatemppuja Tuitulle, joten automatka uuteen kotiin sujui hyvin rauhallisesti.

Bertta ja Myy ovat olleet Tuitun saapumisesta hieman ihmeissään. Alkushokin jälkeen Myy on ajoittain leikkinyt Tuitun kanssa, Bertta taas on lukenut Tuitulle lakia ja ilmoittanut että leikkii vain jos huvittaa, mutta turha on yrittää yllyttää, EI ONNISTU! Mutta noin yleisesti ottaen Bertta ja Myy on ottanut Tuitun tulon ihan hienosti. Ja meidän huusholliin on tullut kertaheitolla menoa ja meininkiä ja hyvästi aamulöhöilyt!


Sieniretkellä





Jep, siis tommonen kaveri sitte...


Tuittu vauhdissa






Bertta


HAUSKAA SYKSYÄ!

Kyllikkiä lukuunottamatta kaikki pennut ovat lähteneet uusiin ihaniin koteihinsa. Pentujen uudet nimet ovat: Esa -> Esko, Kyllikki -> Muro, Amalia -> Liinu, Teuvo -> Jeri. Täytyy kyllä myöntää että nämä pennut olivat varsin vauhdikkaita, mutta myöskin rohkeita ja uteliaita.

Muro jäi vielä meidän iloksemme, mutta ensi viikolla Murokin lähtee kohti uusia seikkailuja. Veikkaampa että Myy jää ikävöimään Muroa, sillä tästä vauhtikaksikosta on tullut todelliset kamut. Temuamisen jälkeen Muro usein hakeutuu Myyn kainaloon nukkumaan.

 

Tässä vielä kuvia pentujen yhteisistä ajoista:

Jeri

Liinu

Piilosilla

Esko

Mä oon täällä!