Esko loukkasi polvensa tapaturmaisesti, jonka seurauksena polvesta meni kierrukka ja ristisiteet. Tosin ensimmäinen eläinlääkäri joka Eskon tutki diagnosoi Eskolle patella luxation, joka sitten tarkemmissa tutkimuksissa selvi vääräksi diagnoosiksi. Eskon polvi leikattiin mutta riesaksi tuli tulehdus leikkaushaavaan. Leikkauksen jälkeinen aika ei ollut helppoa eläväiselle cairnille, Eskon täytyi olla mahdollisimman minimaalisella liikkumisella, myöskin sisällä. Kävin itsekin katsomassa Eskoa ja kaikesta huolimatta vaikutti siltä että paraneminen eteni hitaasti mutta varmasti.
Mutta sitten tilanne muuttuikin aivan täysin...

Eräänä päivänä Esko pääsi karkuun ja lähti juoksemaan luullen kai olevansa täysissä cairnivoimissaan. Karkumatka loppui lyhyeen Eskon tehdessä stopin, jonka seurauksena Eskon sääriluu meni polvileikkauksessa laitettujen ruuvien kohdalta poikki. Sääriluu olisi ollut leikattavissa, mutta valitettavasti Eskon huono tuuri jatkui...

Eskolla todettiin sairaalabakteeri, mikä selitti miksi antibiootit eivät täysin tehonneet haavan tulehdukseen. Eläinlääkäri myös kertoi että bakteeri voi myös tarttua ihmisiin. Tämän takia Esko ei olisi voinut enää palata kotiinsa koska perheessä oli diabeetikkolapsi. Bakteeri olisi ollut aivan liian suuri riski perheen lapselle. Tämän kuultuani kiiruhdin Eskoa hoitavan eläinlääkärin luokse koska halusin keskustella hänen kanssaan. Eläinlääkäri kertoi että olisi erittäin todennäköistä, että Esko tulisi aina kantamaan (esim. suun limakalvoilla) tuota bakteeria. Olisi myös ollut oletettavaa että säären leikkauksessa bakteeri olisi levinnyt myös uuteen leikkaushaavaan, joka olisi varmasti vaikeuttanut haavan paranemista. Omistajien ja eläinlääkärin kanssa mietimme eri vaihtoehtoja. Mistä Eskolle olisi löytynyt koti, jossa kukaan ei koskaan sairastuisi vakavasti tai joutuisi mihinkään leikkaukseen? Uudet omistajat joutuisivat myös olemaan varuillaan ettei Esko tartuttaisi bakteeria heille tai heillä kyläileville vieraille. Kaikkia vaihtoehtoja pähkittyämme päätös oli selvä, mutta silti niin kovin raskas; Esko lopetetaan. Tässä tilanteessa vain oli liian paljon epävarmoja asioita ja hyvin vähän toivoa siitä että ehkä joskus Esko olisi päässyt bakteerista eroon. Viimeiset jäähyväiset olivat raskaat. Esko ei jaksanut kuin muutaman kerran heilauttaa häntäänsä kun menin sen viereen. Mutta edes pienen lohdun tuo ajatus siitä että nyt Esko voi tuolla jossain taas olla cairni ja pilke silmäkulmassaan kirmailla täydellä vauhdilla vailla mitään kipuja ja bakteereita.

Haluan erityisesti kiittää Eskon perhettä Jonnaa, Akia ja lapsia; Annoitte Eskolle aivan ihanan ja rakastavan kodin, Kiitos! Ja lopuksi vielä kiitokset Akin vanhemmille Eskon hyvästä hoitamisesta!

Esko 18.11.2011-17.12.2012

Muro jäi vielä meidän iloksemme, mutta ensi viikolla Murokin lähtee kohti uusia seikkailuja. Veikkaampa että Myy jää ikävöimään Muroa, sillä tästä vauhtikaksikosta on tullut todelliset kamut. Temuamisen jälkeen Muro usein hakeutuu Myyn kainaloon nukkumaan.

Tässä vielä kuvia pentujen yhteisistä ajoista:

Jeri

Liinu

Piilosilla

Esko

Mä oon täällä!

Pennut ovat muuttaneet yläkerrasta alakerran aitaukseen kun vauhtia alkoi olla sen verran että tarvittiin enemmän tilaa peuhaamiseen. Aamulehden lukeminen alkaa olla harvinaista herkkua, koska heti kun pennut kuulevat että oven takaa kuuluu ääniä niin ne alkavat kovaan ääneen ilmoittamaan että haluavat päästä touhottamaan ympäri huushollia. Pennut ovat myöskin alkaneet syödä kiinteää ruokaa, koska maitobaarin maidon tuotanto on rajallista. Tosin pennut ovat sitä mieltä että aina kun äiti liikkuu lähellä niin hanat pitäisi saada auki. 

Myy on saanut vastuulleen pentujen viihdyttämisen ja siitäkös Myy on ollut innoissaan. Bertta vaan katselee sivusta kun Myy peuhaa pentujen kanssa. Muutaman kerran pennut ovat kokeilleet Myynkin maitobaaria, mutta siellä on kyllä niin vakavia tuotanto ongelmia ettei sieltä saa mitään. Myy oli aluksi kovin ihmeissään että mitä noi nyt tekee, mutta nyt Myy jo ottaa heti takapakkia kun joku koittaa mennä mahan alle.

Teuvo ja Kyllikki

Töllön töitä tekemässä

Bertan huoltopalvelusta päivää

Myy ja Esa

Kyllikki

Amalia

Teuvo

Esa

Kuvien ottaminen näistä kavereista on hieman haastavaa koska pennut eivät juurikaan ole paikallaan kuin nukkuessaan, mutta tuossa nyt oli edes muutamia kuvia

Myyllä myös heräsi äidin vaistot ja se vain uikutti pentujen perään koska oli vakaasti sitä mieltä että nehän on hänen pentuja. Kovasti koitin Myylle selittää että nauttis nyt tästä rauhallisuudesta, koska sitten kun pennut saavat jalat alle niin Myy on se joka juoksee yläkertaan nukkumaan omaan rauhaan. No ei se auttanut joten sitten piti hakea Myylle vähän lääkettä tähän harhaluuloon koska Myy lopetti myöskin syömisen. Onneksi Myy alkaa jo toipua ja uikutus on loppunut ja ruoka alkanut maittamaan.

Pennut ovat myöskin saaneet väliaika nimet. Perinnettä noudattaen tälläkin kertaa nimet tulevat Leevi and the Leavings biiseistä. Joten saanen esitellä:

Amalia

Esa

Kyllikki

Teuvo

Ja vielä muutama kuva lisää:

Rajaloikkari

Pesän laajennusosa

Lopulta oli otettava yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin joka sitten sanoi että varmaan täytyy tehdä sektio, mutta koska on yö niin hän ei saa avustajaa paikalle että meidän vastuulle jää pentujen elvytys. Siinä vaiheessa minulla alkoi jo paniikkikarpalot nousta otsalle. Tovin seurattuamme ja tunnusteltuamme Berttaa ei auttanut muu kuin pakata Bertta ja tykötarpeet autoon ja suunnata kohti Inkeroisia. Eläinlääkärikin totesi että ei sieltä ole ketään tulossa ulos että on tehtävä hätäsektio.

No eihän siinä muu auttanut. Eläinlääkäri näytti että tossa on paperia ja tuossa ruisku josta laitettava 3-4 tippaa jokaisen pennun suuhun ja sitten pentuja täytyy kevyesti painella rintakehästä ja puhallettava ilmaa suuhun kunnes virkoavat. No tässä vaiheessahan minä jo ajattelin että EI OO TOTTA MITEN HEL......SSÄ tässä näin kävi!!! Mutta kun vaihtoehtoja ei ollut niin eihän siinä auttanut muu kuin toimia. Siinä me sitten Tiinan kanssa yöllä kolmen aikaa, lähes kahden vuorokauden valvomisen jälkeen, availtiin sikiöpusseja ja elvytettiin 200g pentuja. Valvomisen takia muistutettiin Tiinan kanssa lähinnä zombeja joiden silmät oli kuin teevadin kokoiset ja raajat tutisi jo pelkästä väsymyksestä ja jännityksestä. Mutta saatiin kuitenkin kaikki pennut elvytettyä ja myös syy Bertan synnytyksen etenemättömyyten selvisi; siellä oli muumioitunut pentu joka tukki tien eläviltä pennuilta. Tilanteen rauhoituttua tajusin etten ollut siinä tohinassa edes kerennyt katsoa pentujen sukupuolia...no siltä tuli 2 urosta ja 2 narttua.

Bertan herättyä pääsimme lähtemään takaisin kotiin. Kotona Bertta vähän aikaa ihmetteli pesän reunalle et onks noi mun, mutta alkoi sitten imettämään ja putsaamaan pentuja.

Pennut voivat hyvin ja Bertta on taas kerran osoittautunut mahtavaksi emoksi! Myy on kovin ihmeissään ja hieman apeanakin kun Bertta vaan viettää aikaa pentujen kanssa eikä tule leikkimään.

Nii ja BERTAN  KANSSA KIITÄMME SUUUUURESTI TIINAA KAIKESTA AVUSTA!!!

Tässä kuvat vanhemmista:

Sinetan Anemone

Hjohoo's Hjo're Just My Kind                                             kuva: Tiina Markula

Tulevien pentujen sukutaulu:

Sukusiitosprosentti 4:n sukupolven mukaan: 0,00%

Ja vielä kuva Bertasta ja isosta masusta

Vuoden ehdottomasti paras saavutus oli Saarijärvellä 6.8.2011 kun Bertta oli PN-1 + SA  ja sai ensimmäisen sertin, sekä oli myöskin ROP. Vuokrasimme porukalla mökin Jalasjärveltä, josta sitten kävimme Jarmon kanssa Saarijärvellä kisoissa ja Anne ja Äitini kävivät Honkajoella kisoissa. Annen ja Tatun :D koira Kusti (Rocco´s Collar Cash Only Please) oli PU-1 + SA sai sertin, sekä oli ROP. Valitettavasti pirtsakka cairnimummomme Sissi ei ollut tuomarin mieleen. Kisojen jälkeen tuli sihautettua muutama kuperkeikkajuoma (tosin kuperkeikkoja ei tullut tehtyä) saunan kera. Kuten jo facebookissa kirjoittelinkin niin lähes tuhat kilometriä tuli autossa istuttua ja ajoimme ohi Särkänniemen, Ikaalisten kylpylän, TI-TI Nallen talon, Mahlun maapallopatsaan, Tuurin kyläkaupan ja Ähtärin eläinpuiston, enkä päässy minnekkään, vaikka kuinka yritin...täytynee yrittää ens vuonna vielä kovemmin.

Myy ja Bertta

Martti

Kusti

Sissi ja Netta

Ja kuvia mökiltä

Kuten kuvista huomaa, paikka oli aivan mahtava!

Kasvattimme ovat myöskin osallistuneet kesä kisoihin, siitä suuri kiitos omistajille! Kouvolan näyttelyssä 24.8.2011 Jenna (Sinetan Cammet) oli hienosti PN-3 ja sai varasertin ja Siru (Sinetan Bucaneve) oli PN-4. Mahtavasti kesän muissakin kisoissa pärjännyt veteraanimme Sissi oli ROP-veteraani, sekä olimme myöskin ROP-kasvattaja. Seuraavana päivänä Heinolassa Sinetan Bucaneve oli mahtavasti PN-1, sai sertin ja oli VSP, ROP:na oli Rocco´s Collar Cash Only Please. Onnea Annelle, myös niistä monista muista kisoista joissa Kusti on pärjännyt hienosti!

Meidän osaltamme kesäkauden viimeinen kilpailu oli Luumäellä jossa meille ei tullut minkäänlaista menestystä :D Bertan kohtaloksi koitui epätasainen nurmikko. Bertan mielestä kun moisessa maastossa ei voi kuin hypellä tai hötkyä holtittomasti, joten tuomiomme oli liian lötkö selkä :D Osalla kasvateistamme on vielä kisoja edessä ja toivotamme heille paljon onnea kisoihin!

Kesä ei sentäs mennyt pelkissä kisoissa hyörimiseen ja kuumina kesäpäivinä Bertta ja Myy pääsivät pulikoimaan ja nyt helteiden väistyttyä olemme käyneet metsäretkillä maistelemassa marjoja, yksin ja koirakavereiden kanssa. Valitettavasti myös hirvikärpäset ovat meidät huomanneet. Koirat ovat niiltä onneksi välttyneet, mutta MINÄ EN!!!!

Bertta jää nyt toivottavasti hieman pidemmäksi aikaa kisatauolle, sillä Bertta on tarkoitus astuttaa Hjohoo's Hjo're Just my Kind kanssa. Mutta vielä Bertalla ole juoksut alkanut, joten vielä ei tiedetä kuinka käy.